Kiian ja Eveliina-isosiskon touhuista voit lukea jatkossa TÄÄLTÄ  !

Heräsin aamulla klo 6.30 ja samalla alkoi tulla lieviä supistuksia. Tätä jatkui 10 min välein siihen asti kunnes päätimme lähteä viemään Eveliinaa hoitoon klo 9.00. Mäntsälässä oltiin n tunti ja tunnusteltiin että lähdetäänkö tästä Hyvinkäälle vai kotiin. Soitin sairaalaan ja siellä sanottiin että voi tulla näytille. Hyvinkäällä oltiin klo 10.20 ja supistukset oli jo niin voimakkaita että jouduin jo nojailla vähän. Käyrillä oltiin klo 11 asti ja kun kätilö tarkisti kohdunsuun tilanteen, oltiin jo 6 cm auki! Siitä menin ammeeseen ja se helpotti oloa, mutta hieman ennen klo 12 halusin pois. Siirryttiin synnytyssaliin ja tilanne oli edistynyt jo 8cm:iin. Sain ilokaasua ja pian myös spinaaalin. Siitä eteen päin kaikki olikin taivaallista!=) Odoteltiin n klo 12.55 asti kunnes kutsuttiin kätilö paikalle ja alettiin ponnistamaan. Klo 13.05 oli Pikkis jo maailmassa! Voiko enää isi ja äiti onnellisempia olla!=)

Tässä minä nyt olen, Pikkis 1vrk

Niin ja olen 49 cm pitkä ja painoin syntyessäni 3406g.

Pari kertaa tässä välissä on tullut käytyä neuvolassa, ja edelleen kaikki on kuin oppikirjasta. Seuraavan kerran menen sitten tiistaina 29.9. (tai toivon tietenkin ettei enää tarvisi...) Jos Pikkis olisi ollut yhtä vikkelä kuin siskonsa, olisi tänään ollut syntymäpäivä. Vaan ei tainnut Pikkis tajuta äitin vinkkejä, että voisi tulla jo ulos. Oma olo alkaa olla malttamaton. Mitään ei pysty kunnolla enää tekemään ja Eveliinankin hoito alkaa olla työlästä ison mahan kanssa, joten turhautumista on ilmassa. Pitäisi varmaan keksiä jotakin tekemistä päiviksi, niin ei tarvitsisi kahlata kaikkia mahdollisia synnytyskäynnistysvinkkejä päivät pitkät... Maha on eilen illalla varsinkin supistellut jatkuvasti ja jo hieman kipeämmin, mutta tosi ei kuitenkaan ollut kyseessä. Toiveet oli suuret edellisyötä varten, mutta turhaan.

Pikkis on edelleen todella vilkas tapaus ja maha saa mitä ihmeellisimpiä muotoja kun toinen punkee pyllyään ja jalkojaan eri suuntiin. Paljon on myös ollut vihlontoja nivusissa ja ihme pakara vihlontoja. Eilen jätin iltapalan syömättä ja aamullakin join kahvin vain, jos olisi edes jotakin vaikuttanut, mutta nälkä ja kuikku iski...Fiksuna vetona söin sitten kiskalta ostamani valkosuklaalevyn kokonaan!! Noh olipahan hyvää. Kävin myös pari kertaa tällä viikolla niska-hartia hieronnassa ja kyselin jo etukäteen vyöhyketerapiahoitoja. Eli Pikkis, jos et ole ymmärtänyt tulla ulos viikon sisällä, ottaa äiti sitten kovemmat otteet käyttöön. Tämä olkoon uhkaus!=)

Ny loppuu valitus ja menen juomaan lisää kahvia. Riisitkin poltin aamulla kattilanpohjaan...plaaahhh.

Aamusella tuli  sitten käytyä viimeisessä neuvolalääkärissä, ja viikon päästä on taas ihan normi neuvolakäynti. Hieman toiveikkaana odottelin, että onko jatkuvat harjoitussupistelut tehneet mitään edestyksellistä, mutta turhia kuvittelin. Näyttää siis siltä että saadaan rauhassa viettä Eveliina-siskon synttärit, ennen kuin Pikkis päättää ilahduttaa meitä syntymällään. Pikkis ei siis ollut kiinnittynyt, vaan nousi helposti vielä ylöspäin kun lääkäri nosti kädellä alamahaa. Koko arvioksi lääkäri heitti ympäripyöreät 3-4 kiloa. Hemoglobiini oli pysynyt 124 lukemissa ja verenpaine ja pissi oli ok.

En ollut aiemmin juonut aamukahvia ennen neuvolakäyntiä, toisin kuin nyt. Pikkiksen sykkeet huiteli 180 lukemissa, kun äitin kahvin nauttimisesta oli tunnin verran aikaa. Tuli sen verran huono omatunto, että taidan yrittää minimoida tuota kahvinjuontia siitä yhdestäkin kupista päivässä, jos vaan mitenkään mahdollista. Sf-mitta oli 34, mikä näyttäisi olevan tämän hetken käyrien mukaan lähellä yläkäyrää. Eveliinan odotuksessa tuo mitta ei ikinä suuremmaksi kasvanutkaan, joten saa nähdä millaisiin mittoihin tässä vielä venytään! =)

Hikka kiusaa Pikkistä aivan jatkuvasti, siis useita kertoja päivässä. Äitistä se on usein vain huvittavaa, kun maha pompahtelee tasaiseen tahtiin, mutta jos itsellä on pinna kireällä (ai minulla vai...), niin Pikkiksen hikka ei ainakaan auta laskemaan tämän mamman verenpaineta yhtään. Hassua on ajatella että meillä saattaa kolmen viikon päästä olla jo vauva sylissä, jos Pikkis tulee yhtään siskoonsa ja oottaa varaslähdön tähän maailmaan. Kaikki alkaa oikeastaan olla valmiina, tosin vaippoja jne. pitäisi ostaa, eikä mitään kasseja olla pakkailtu, mutta siinähän ei kauaa nokka tuhise. Tuntuu että olen haalinut Pikkikselle aivan liikaa vaatteita, mutta kun ne on niin ihania, että tänäänkin oli pakko ostaa muutamia lisää kun ei voinut vastustaa kiusausta.

Massu on kivikovana vähän väliä ja se hidastaa vauhtia entisestään. Saa nyt sitten nähdä kun tiistaina menen neuvolalääkräiin että ollaanko jo lähtökuopissa vai saako äiti turhaan kestää kivistäviä supistuksia seuraavan kuukauden ajan.  No eipä ole enää kauaa kun saadaan Pikkis syliin, joten nyt vaan ottamaan loppuaika vähän rauhallisemmin niin pääsee vähemmillä vaivoilla.=)