Hikka kiusaa Pikkistä aivan jatkuvasti, siis useita kertoja päivässä. Äitistä se on usein vain huvittavaa, kun maha pompahtelee tasaiseen tahtiin, mutta jos itsellä on pinna kireällä (ai minulla vai...), niin Pikkiksen hikka ei ainakaan auta laskemaan tämän mamman verenpaineta yhtään. Hassua on ajatella että meillä saattaa kolmen viikon päästä olla jo vauva sylissä, jos Pikkis tulee yhtään siskoonsa ja oottaa varaslähdön tähän maailmaan. Kaikki alkaa oikeastaan olla valmiina, tosin vaippoja jne. pitäisi ostaa, eikä mitään kasseja olla pakkailtu, mutta siinähän ei kauaa nokka tuhise. Tuntuu että olen haalinut Pikkikselle aivan liikaa vaatteita, mutta kun ne on niin ihania, että tänäänkin oli pakko ostaa muutamia lisää kun ei voinut vastustaa kiusausta.

Massu on kivikovana vähän väliä ja se hidastaa vauhtia entisestään. Saa nyt sitten nähdä kun tiistaina menen neuvolalääkräiin että ollaanko jo lähtökuopissa vai saako äiti turhaan kestää kivistäviä supistuksia seuraavan kuukauden ajan.  No eipä ole enää kauaa kun saadaan Pikkis syliin, joten nyt vaan ottamaan loppuaika vähän rauhallisemmin niin pääsee vähemmillä vaivoilla.=)